Kovaa ja korkealta

Apua, luulin kirjoittaneeni jo viime viikosta, mutta huomasin nyt etten ole saanut kuin aloitettua. Saatte sitten kuulla nyt siitäkin. Eli viime viikon tiistaina oli jälleen tunti Oulunsalossa, jonne suuntasimme Millan kanssa. Meillä oli koulutunti ja menin jälleen Sheilalla, kuten toivoin. Sheila oli jo valmiina tunnilla, joten ei ollu mikää kiire. Tunnilla verkattiin aluksi normaaliin tapaan ja Sheila ei tuntunut kovin hyvältä. Pikkuhiljaa se kuitenkin parani, kun itselläni loksahti palaset kohdilleen. Tultiin aluksi pujotellen puomeja keskihalkaisijalla laukassa ja niiden väleissä piti aina vaihtaa laukka. Myöhemmin sitten ilman laukanvaihtoja, mutta päädyssä vaihdettiin. Sheila meinasi varsinkin päädyssä vaihtaessa ryntäillä, eikä vaihtanut kovin helposti. Muutama hyvä vaihto kuitenkin tuli. Sitten menimmekin suurimman osan tuntia kiemuroita käynnissä ja ravissa. Sheila meinasi välillä taas juosta vähän liikaa ja itsellänikin meni hermot hetkittäin. Lopputunnista se oli kuitenkin jo parempi. Video kertoo varmaan enemmän!

   

Nyt tiistaina menin taas tuttuun tapaan tallille. Olin kerrankin aikaisessa, eikä hevosiakaan ollut vielä jaettu. Vähä ajan kuluttua Kaisa tuli ja saimme hevoset. Meitä ei ollutkaan tällä tunnilla kuin viisi ja Kaisa lupasi meidän hyppäävän kerrankin vähän korkeampaa. Saadessani kuulla, että ratsunani olisi jälleen Sheila, odotin tuntia malttamattomana. Ihanaa päästä taas hyppäämään tuolla ponilla!

 Sheila meni edellisellä, joten ehdin hyvin syödä ja vaihtaa kamppeet. Sitten maneesiin ja verkkaileen. Ensin tultiin yhtä pystyä, joka oli aluksi joku 60cm. Lopuksi se nousi pikkuhiljaa 95cm. Toin Sheilan aluksi vähän huonoihin päikkoihin, mutta silti poni hyppäsi rehellisesti joka kerta. Sitten kun saatiin hyppyjä enemmän niin alkoi sujua. Pystyn lisäksi alettiin tulemaan sarjaa, jossa oli yhden laukan väli ja esteet olivat aluksi jotain 60cm. Sen jälkeen sarjaan lisättiin kolmas este ja sama homma jatkui. Varsinkin sarjalle tuli hyviä hyppyjä ja istuntanikin oli niissä parempi. Sitten yksinäinen pystykin lisättiin sarjaan ja viimeisestä esteestä tehtiin okseri. Pystytpysyivät kokoajan samalla korkeudella, mutta viimeistä okseria nostettiin pikkuhiljaa. Me kaikki tulimme vielä metriä ja Kaisa sitten nosti minulle 110 ja tultiin vielä Sheilan kanssa se. Poni hyppäsi joka kerta, oli kuulolla ja antoi virheeni anteeksi. Tuo poni on kyllä jotaki niin upeeta! Sitten loppuverryttely ja seuraava kyytille. Sekä paaljon kehuja ponille!

110cm

   

Videossa toinen video on metriltä ja viimeinen 110 (: